Huhhuh, se on ohi nyt!
Mun lukuvuosi helsingissä on nyt melkeen pulkassa.
Mä en voi oikeesti uskua, että mää todellaki istun tässä sohvalla viimesiä päiviä, mun kamat on laukussa valmiina oottamassa että mä nappaan ne mukaan, sulen oven ja hyvästelen mun kämpän ja kaikki tärkeet ihimiset täällä.
On tosi haikeeta istua tässä ja tajuta, että mä oon selvinny. En uskonu siihen itekkään alussa, mä koko ajan olin varma, että mä palaan takas maitojunalla isin ja äidin luo, kavereiden luo takas.
Mutta niin mä tänne jäin ja nyt musta on tullu vahvempi, rohkeempi, kypsempi.
Mutta silti mää oon se erika,
joka lähti vuosi sitte pois pikku kylästä.
Mutta silti mää oon se erika,
joka lähti vuosi sitte pois pikku kylästä.
Ilman kavereiden tukee mää en oikeesti istus tässä.
Sain pahemmin selkään keskellä talvee ku ikinä ennen, mutta mulle tärkeet ihmiset nosti mut uudelleen pystyyn. Mä oon ikuisesti kiitollisuuden velassa niille.
Kaikki kaverit raahessa ja helsingissä, te saitte mut uskoon taas elämään ja siihen, että kyllä mä selviän ja niin mä tein! Ette voi uskoa miten tärkeetä oli, kun huomasin että mulla on vielä sellasia ihmisiä lähellä, jotka jaksaa kuunnella ja ymmärtää ja ennenkaikkee uskoo muhun.
Ihana ko ootte pitäny yhteyttä raahelaiset ja kiitos helsinkiläisille, jotka on jaksanu katella mua niinä hetkinä jollon ei oo naurattanu!
Ja julia,
kiitos ku sä pidit sun lupaukset, että tuut käymään. Niin sä tulit, just aina sillon ko mä tarvin sua eniten.
On hassua aatella vuotta taaksepäin, kuinka pihalla mää olin ko kävelin keskustassa ja panikoin, että millä pysäkillä mun piti jäädä pois ja miten mää muistasin kaikki reitit.
Olin haltioissani ku sain kävellä jossai kampissa silleen, että se oli mulle normi päivää, eikä tarvinu kattoo kelloo, että täsä on shoppailu aikaa tunti ja sitte lähtee juna raahen. Ei, vaan mä nyt asun täällä ja mulla ei oo mihinkää kiire.
Jaksoin ihmetellä ihmisten paljoutta ja nauttia siitä, että mä näin niitä niin paljon, sitä mää teen vieläki.
On ollu iha huippu kävellä nyt toukokuussa tuolla katuja pitkin, ku ihmiset on ollu ilosia ja hymyilly, mahtavaa taas hymyillä oikeista syistä ja olla onnellinen!
On ollu iha huippu kävellä nyt toukokuussa tuolla katuja pitkin, ku ihmiset on ollu ilosia ja hymyilly, mahtavaa taas hymyillä oikeista syistä ja olla onnellinen!
En voi ees laskee kuinka monta mahtavaa, unohtumatonta kokemusta mulla on taskussa, kuinka monta tärkeetä ystävää enemmän, kuinka paljon enemmän itsevarmuutta, ja kuinka paljo enemmän uskoo ihan kaikkeen mulla on.
Nyt on tosi haikeeta aatella, että joudun sanoo heipat kaikille tärkeille kamuille täällä melkee 3 kuukaudeksi, mutta osa teistä on jo luvannu tulla raaheen kesällä, jote siellä nähdään ! ;) ja totta kai määki tuun käymää kesällä stadissa!
Nyt on tosi haikeeta aatella, että joudun sanoo heipat kaikille tärkeille kamuille täällä melkee 3 kuukaudeksi, mutta osa teistä on jo luvannu tulla raaheen kesällä, jote siellä nähdään ! ;) ja totta kai määki tuun käymää kesällä stadissa!
Tässä vaiheessa mun on pakko sanoo, että toteuttakaa teki unelmia
NYT. Vaikka ne ei onnistus, nii yrittäkää.
Dreams are for you!
Tää on mahtavaa huomata, että oon yhen unelman lähempänä mun tulevaisuuden suunnitelmia.
Ehkä musta vielä jonaki päivänä tuleeki jotain, ehkä.
Kahen vuoden päästä mää toivottavasti oon Lontoossa ja taas askeleen lähempänä.
Nyt mä toivotan teille kaikille hyvää kesää!
Palaillaan asiaan taas sitten ku mää on päässy raaheen, kotiin.
Nauttikaa kesästä, tehkää tästä kesästä paras ikinä ja uskokaa itteenne,
te pystytte tekeen ihan mitä vaan!
Ainiin, ja kiitos teille lukijoille! Teidän kommentit on piristäny mun päivää joka kerta!
Huippua kesää! ♥
