myöhäsii aamui, ajattomii päivii

Tuhosti treenitunteja, turhautumista, iloo, naurua, paikkojen jumituksia, kertausta, kommelluksia, uusia tuttavuuksia, uusia ulottuvuuksia ja hirmuna kaikkea sitä mitä on tähän prosessiin liittynyt on nyt takana. Mielettömät 6 viikkoa intensiivistä treeniä ja uuden lajin pariin hyppääminen. Totaalinen rakastuminen tähän juttuun ja mieletön fiilis vieläki esityksistä. Haikein mielin haudattiin tää proggis perjantaina, mut tanssimista ei tähän haudattu. Se jatkuu. Huh, kiitos kaikille niille jotka oli tän parissa jotenki, mun hymy nousee vieläki korviin ku muistelen saatua palautetta. Ihan mieletöntä, show oli loistava ja kaikki teki parhaansa ja niinpä me yhdessä luotii jotai unohtumatonta. 

Tänään heräsin ilman kellon soittoo, siihen ettei mun pidä rynnätä mihinkää vaan mä saan ottaa iha iisisti. Aamupalaa sängyssä ja lempparisarjojen katteluu, ihana sunnuntai. Kuus viikkoo mää on hyppiny paikasta toiseen ku joku sähköjänis, mulla ei oo ollu mihinkää aikaa ku treenit on täyttäny päivän ilta 8 asti mut nyt toinen proggiksista on ohi ja mä alan orientoituun seuraavaan, minkä ensi-ilta on 30.1. Tästä proggiksesta tulee kans toinen unohtumaton juttu mun lukion aikana. Tätä ollaa tehty jo melkee 12 viikkoa ja vihdoin koittaa se että päästää lavalle näyttää meijän taidot tän parissa. Oon ollu tosi onnekas että sain mahtuu tähän jaksoon sekä tanssiproggiksen että teatteriproggiksen, just ne aineet ja jutut mitä oon tullu täältä hakemaanki. Nyt vaa tsemppi päälle ja toivotaa, että nääki esitykset menee nappiin!

                Nyt suuntaan salille treenaileen ja sen jälkeen tekee

 toka vikan yo-essee harjotuksen,

 ihanaa sunnuntaita teille!

Fever if you live and learn

mun makkarin ikkunan näkymä, ihana ku aurinko tulvi munki ikkunaan ja näpsäsin sitte tosta talosta kuvan ku ihanan näkönen ku valo heijastu lumesta.

auringon täyttämä tanssisali 

anskun kaa fiilisteltii alkavia treenejä ja melkee valmista proggista!

ekan biisin asu, wooho!

Hellurei!!

Täällä kirjottaa iha rättipoikkiväsy tyttönen, mut silti iha hirmu onnellinen.

Tänää aamu alko ihanasti vasta 12 ja onnistuinki nukkuun peitto pään päällä ja korvatulpat korvissa herätykseen asti vaikka raksamiehet tuliki tänne jo enne puolta kasia. Sitte ku heräsin auringon paisteeseen, lähin kohti koulua ja tanssitunteja. Iha mielettömän ihana oli treenailla salissa ko aurinkoo tulvi tonne hirmuna ja se vielä heijastu kaikista peileistä, hymyssä suin vedettii sitte viimesiä tarkennuksia ja hiomisia ja ens viikon keskiviikkona onki tän proggiksen ensi-ilta! Jännittää nyt jo iha hulluna, mutta eiköhän se tästä ;) Sitte siitä viikko eteenpäin niin meijän teatteriproggis saa ensi-illan ja huomenna onki sitte koko päivä pelkkää teatteria ja sen puolella taas hiomisia ja läpäreitä.

Pääsin kotiin tänää jo kuudelta ja oon seisoskellu täällä iha ihmeissään, ku on jotenki nii paljo aikaa tehä kaikkee etten nyt osaakkaa tehä yhtää mitää :D Monena iltana oon ollu kotona vasta 9 aikoihin koulusta ja siitä sitte suihkuun ja suoraa nukkuu ja aamulla sama rumba uudestaa, huhhuh :D

Positiiviset asiat on täyttäny mun päivän, sillä ensinnäki mun kylppäriremppa alkaa olee viimesiä silauksia vaille valmis, jes ei enää herätyksiä puoli kaheksalta!!!! Sain tänää aamulla ostettua circukseen wanhojen jatkoille liput ja tajusin että jes pääsen kotiin, huomenna siis suuntaan raaheen viettelee viikonloppua ja seuraavan kerran pääsenki sinne vasta mun hiihtolomalla..

Nyt nostan jalat hetkeks kohti taivasta ja toivon, että oon taas fyysisesti iskussa huomista varten!

Huippua perjantaita ja ihanaa viikonloppua teille !<3

My universe will never be the same but i will always be me

Mä oon päättäny elää hetkessä. Nauttia, unelmoida sopivissa rajoissa kuitenki suunnittelematta mun tulevaisuutta liikaa. Nauraa, itkee jos siltä tuntuu, hymyillä jokaiselle vastaantulijalle, olla näyttämättä nyrpeetä naamaa, ottaa ilon irti siitä mitä mä teen ja siitä mitä muut tekee.

Pitää kädestä kiinni, rakastaa taas, elää.

Unohtaa, muistaa.

Tehä niitä asioita jotka saa mut nauraan niin paljon että mun mahaan sattuun. Tehä niitä asioita joita oon vaan joskus kuvitellu tekeväni. Tehä just sitä mitä haluan ja olla välittämättä siitä mitä muut sanoo, en oo välittänykkää mutta jos joku sanoo mulle pahasti, niin mitä sitte? 

Mä en muutu yhen, kahen tai kolmen, enemmänkään ihmisen takia, mää oon just se erika kuka oon ja siihen on turha kenenkää vaikuttaa.

Mä haluan matkustaa niihin maihin joista oon tehny listan, niihin maihin joista oon unelmoinu monta vuotta. Haluan nähä maailmaa, oon jo nähny paljon, en paljoo, mutta mulle paljon. Mut mä haluan nähä lisää.

En halua jumittua niihin kaavoihin mitä nyt on, haluan löytää lisää asioita mistä nautin.

Mä haluan viettää elämäni parhaan kevään, kirjottaa yosta parhaan mahollisen arvosanan mulle, alottaa ees lukeen niihin. Tehä asiat pois alta sillon ko ehin, enkä jättää niitä seuraavaan päivään. Nauttia siitä päivästä ku lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkanen kipristää mun nenää ja poskia ja saa mun posket ja koko kasvot helottaa punasuutta. Mitä sitten vaikka näyttäsin tomaatilta, se on talvi ja vaikka inhoon sitä niin aion nauttia niistä asioista mitä voi tehä vaan talvella. 

Tänä talvena aion snoukata paljon, viettää aikaa kavereiden kanssa, haluan unohtumattoman pääsiäisen, vapun ja hiihtoloman, jollon mä oon yksin raahessa ku muut on koulussa. Mutta siitäki voi tulla unohtumaton, siitä voi tulla silti hauskaa.

Ootan nyt jo sitä päivää ku saan olla prinsessa, wanhat lähestyy uhkaavaa kyytiä ja se on se päivä jollon ehkä mun perhe, joka tulee helsinkiin kattoon ku tanssin voi aatella, että tossa on meijä tyttö, tosta me voidaan olla vielä joku päivä ylpeitä.

Haluaisin ehkä kuulla ekaa kertaa niiltä, että näytät kauniilta.

En osaa yleensä ottaa kehuja vastaan ja enemmän haluan, että mua arvostetaan jonku muun takia ku vaikka ulkonäön tai jonku muun pinnallisen seikan takia. En tykkää ees jos joku kehuu sen takia, haluan että mut muistetaan jostai mitä oon tehny.

Mutta haluaisin kuulla kerran perheeltä, että sä olet upea.

Haluan viettää uskomattomat wanhojen jatkot, mielettömän wanhojen risteilyn ja vielä paremman kevään.

Ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet lenkkareilla asfaltilla ja pinkoo niin lujaa pelkäämättä että kaadun jään ja lumen takia.

Herätä aikasin ja suunnata toukokuussa stadikalle, muuttaa taas kesäksi takas kotiin.

En tiiä voiko päivässä oikeesti tajuta elämää, mutta musta tuntuu että nyt vasta tajuan, että haluan viettää elämäni parhaat kuukaudet alaikäsenä ja vielä loistokkaamman elämän sen jälkeen.

Oon ilonen, että oon nyt jo saanu tehä sitä mitä haluan, mutta ootan sitä päivää ku saan tehä jonku muun kanssa niitä asioita mitä me halutaan. Sitä päivää ku puhun taas me-muodossa.

Mut seki päivä tulee varmaa joskus, ei vielä enkä haluakkaa mutta siitä on turha kantaa huolta.

Kaiken tän jälkeen, aion ottaa kaiken irti heti huomisesta.