Taas on kohta se aika vuodesta ku vaihetaan lahjat ja sen jälkeen niitä vertaillaan.
Facebook täyttyy uusien lahjojen hehkutuksesta ja jokainen toitottaa sitä, kuinka paljon rahaa niiden lahjoihin on käytetty.
Musta se rahan määrä ei merkitte vaan enemmänki se millä ajatuksella ja millä tunteella se annetaan. Myönnän, että munki lahjatoiveet tavottelee enemmänki suuruuden hulluutta ko maanpintaa, mutta alan pikkuhiljaa tajuta joulun taikaa. Tänä jouluna jos saisin toivoo mitä vaan, nii ehkä vaihtasin ne balit ja muut hullut toiveet läheisyyteen, hyväksyntään ja rakkauteen.
Materialismi ei tuo onnellisuutta ku hetkeks.
Huh, mitähä tapahtuu,nimittäi en uskos että kirjotan tällästä tekstiä.
Hauskaa.
Mut ah, rakastan joulua!
Tää tunnelma ja kaikki se jännitys ja valmistelu on jotenki ihanaa. Pienenä, ku kokoonnuttiin vielä kaikki, mummut ja papat ja perhe syömää yhessä juouluaattona, isi laitto aina yöllä kinkun uuniin. Mun ovi oli pakko jättää auki, että näkisin sen valon uunista ja heräisin aamulla siihen. Ja saisin ekana sytyttää kuuseen valot, siihen kuuseen joka me oltii haettu ite mettästä ja joka oli hienoin kuusi koskaa ja joka oli meijän joka vuotinen perinne.
Nyt se kinkku on jo niin pieni, ettei sitä tarvi enää laittaa yöksi uuniin koska nyt vaari ja mummu ei oo enää meijän kans syömässä, vaan ne on joutunu antaa syövälle periksi ja nyt ne enää kattelee meitä tuolta jostain, ne ei enää istu meijän kans jouluna.
Tää on eka joulu, jollon meidän pöydästä puuttuu kaks tuolia. Onneks siinä on silti vielä 6 paikkaa ja ne on täytetty, ne kaks paikkaa on siltiki edellee täytetty mun sydämessä.
Mutta se mitä mun piti alunperin tulla tänne sanomaa, oli että
IHANAA JOULUA TEILLE♥
Palaillaan asiaan joulun jälkee, nyt oon niin poikki shoppailusta että hyydyn lakanoiden välii ja toivotan teillekki hyvät yöt!
.JPG)
.JPG)
+2.JPG)
.JPG)
+2.JPG)
.jpg)
