My universe will never be the same but i will always be me

Mä oon päättäny elää hetkessä. Nauttia, unelmoida sopivissa rajoissa kuitenki suunnittelematta mun tulevaisuutta liikaa. Nauraa, itkee jos siltä tuntuu, hymyillä jokaiselle vastaantulijalle, olla näyttämättä nyrpeetä naamaa, ottaa ilon irti siitä mitä mä teen ja siitä mitä muut tekee.

Pitää kädestä kiinni, rakastaa taas, elää.

Unohtaa, muistaa.

Tehä niitä asioita jotka saa mut nauraan niin paljon että mun mahaan sattuun. Tehä niitä asioita joita oon vaan joskus kuvitellu tekeväni. Tehä just sitä mitä haluan ja olla välittämättä siitä mitä muut sanoo, en oo välittänykkää mutta jos joku sanoo mulle pahasti, niin mitä sitte? 

Mä en muutu yhen, kahen tai kolmen, enemmänkään ihmisen takia, mää oon just se erika kuka oon ja siihen on turha kenenkää vaikuttaa.

Mä haluan matkustaa niihin maihin joista oon tehny listan, niihin maihin joista oon unelmoinu monta vuotta. Haluan nähä maailmaa, oon jo nähny paljon, en paljoo, mutta mulle paljon. Mut mä haluan nähä lisää.

En halua jumittua niihin kaavoihin mitä nyt on, haluan löytää lisää asioita mistä nautin.

Mä haluan viettää elämäni parhaan kevään, kirjottaa yosta parhaan mahollisen arvosanan mulle, alottaa ees lukeen niihin. Tehä asiat pois alta sillon ko ehin, enkä jättää niitä seuraavaan päivään. Nauttia siitä päivästä ku lunta tulee taivaan täydeltä ja pakkanen kipristää mun nenää ja poskia ja saa mun posket ja koko kasvot helottaa punasuutta. Mitä sitten vaikka näyttäsin tomaatilta, se on talvi ja vaikka inhoon sitä niin aion nauttia niistä asioista mitä voi tehä vaan talvella. 

Tänä talvena aion snoukata paljon, viettää aikaa kavereiden kanssa, haluan unohtumattoman pääsiäisen, vapun ja hiihtoloman, jollon mä oon yksin raahessa ku muut on koulussa. Mutta siitäki voi tulla unohtumaton, siitä voi tulla silti hauskaa.

Ootan nyt jo sitä päivää ku saan olla prinsessa, wanhat lähestyy uhkaavaa kyytiä ja se on se päivä jollon ehkä mun perhe, joka tulee helsinkiin kattoon ku tanssin voi aatella, että tossa on meijä tyttö, tosta me voidaan olla vielä joku päivä ylpeitä.

Haluaisin ehkä kuulla ekaa kertaa niiltä, että näytät kauniilta.

En osaa yleensä ottaa kehuja vastaan ja enemmän haluan, että mua arvostetaan jonku muun takia ku vaikka ulkonäön tai jonku muun pinnallisen seikan takia. En tykkää ees jos joku kehuu sen takia, haluan että mut muistetaan jostai mitä oon tehny.

Mutta haluaisin kuulla kerran perheeltä, että sä olet upea.

Haluan viettää uskomattomat wanhojen jatkot, mielettömän wanhojen risteilyn ja vielä paremman kevään.

Ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet lenkkareilla asfaltilla ja pinkoo niin lujaa pelkäämättä että kaadun jään ja lumen takia.

Herätä aikasin ja suunnata toukokuussa stadikalle, muuttaa taas kesäksi takas kotiin.

En tiiä voiko päivässä oikeesti tajuta elämää, mutta musta tuntuu että nyt vasta tajuan, että haluan viettää elämäni parhaat kuukaudet alaikäsenä ja vielä loistokkaamman elämän sen jälkeen.

Oon ilonen, että oon nyt jo saanu tehä sitä mitä haluan, mutta ootan sitä päivää ku saan tehä jonku muun kanssa niitä asioita mitä me halutaan. Sitä päivää ku puhun taas me-muodossa.

Mut seki päivä tulee varmaa joskus, ei vielä enkä haluakkaa mutta siitä on turha kantaa huolta.

Kaiken tän jälkeen, aion ottaa kaiken irti heti huomisesta.