Kuka soittaa mulle nyt, että lähdetäänkö ongelle?
Kuka soittaa mulle nyt, että tuu hakemaan omia perunoita teidän omasta maasta, jotka me yhessä sinne pistettiin?
Kuka korjaa nyt mun pyörän?
Kuka nauraa mulle nyt, kun en osaa maalata pyörää, jonka sää kokosit mulle ihan ite?
Kuka nyt tekee mun lapsille kiipeilypuun, niinku sää teit mulle kun olin pieni?
Kuka nyt tekee mun lapsille korkeushyppytelineet, niinku sää teit mulle?
Kuka nyt ajaa mun kans veneellä leiritäalueelle ostaan jäätelöt kesäisin?
Kuka nyt opettaa mua ajamaan traktorilla?
Kuka nyt on niin kahjo, että päästää mut rattiin mökkitiellä?
Kuka nyt lämmittää mulle saunan, ku haluaisin tulla sinne?
Kuka nyt täyttää sen paikan, minkä sää veit mukanas kun lähdit sun viimeiselle matkalle, ikuisesti pois meidän luota?
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
Eivät katoa he, jotka sydämissämme elävät.
Halki varjojen, unien, vuosien he hiljaa säilyvät.
Toivon, että taivaassa kaikki on paremmin.
Enkeleillä siivet, joilla lentää vapaasti.
Raukkaus suhun pysyy, mun muistoissa ainakin.
Tiedän että rakastit meitä,
minäkin rakastin sinua.
Rakastan yhä.
Lepää rauhassa.
Lupaathan pitää meistä huolta vieläkin, vaikka oletkin nyt kaukana taivaassa?